Toisilla sitä ei ole lainkaan ja toisilla taas aivan liika. Toiset pistää sen sukanvarteen, toiset tuhlaa naisiin tai viinaan. "Ei raha puussa kasva" vaan tänä päivänä sekin olisi kai mahdollista. Voishan tuota kokeilla. Panna pennit, niin sentit siis, ruukkuun ja odotella josko se alkaisi itämään.

Bisnesideoita on maailma pullollaan. Sinullakin, laiskalla ja saamattomalla. Toisiin tarvitaan iso pääoma rahaa, valtaa, tietoa tai taitoa. Sinua huolettaa enemmän uskalluksen puute. Yrittäjä. On siinäkin sana. "On se naapurin Veli-Pekka yrittännä vaikka mitä, vaan ei silloo vielä ollu varraa muuttaa vinttikamarista..." Ehkä nimike olisi syytä vaihtaa vaikka "tekijäksi". Ei se "elinkeinonharjoittajakaan" sen paremmalta kuulosta. Hämärältä lähinnä, melkein rikolliselta. "Tiiäkkö mitä se naapurin Veli-Pekka o menny tekemää?! Tämä o kuule kamala juttu. Yrittämäähä se lähti. Muutti pois kotua ja kaikkia. Nyt minä kaupalla kuulin, että siitä o tullu elinkeinoharjottaja! Voi hyvä Jumala, miten se Pirkkoki nyt kehtaa sunnuntaina kirkkoo tulla ku pojasta o tullu semmone...no mikä se nyt o...kannipaali!"

Rahaa on kuitenkin jotenkin tehtävä. Jos ei se kasva puussa, eikä bisneksiä kannata lähteä yrittämään, kun päätyy saatananpalvojaksi niin... Kela? Työkkäri? Nämä mahtavat laitokset antavat vettä janoiselle, kunhan muistaa kopioida kaikki tositteet ja paperit, mitä elämässään vastaan tulee. Jos halajaa serkun luo kylään maan toiselle puolelle, kannattaa sopia sinne samalla työhaastattelu. Kun hakee töitä oman "töissäkäyntialueen" ulkopuolelta, niin saa matkakorvauksen reissusta! Mikäs se työttömän töissäkäyntialue sitten on? Ja entäs, kun rekkakuskin työssäkäyntialue voi olla koko eurooppa, mutta kioskimyyjällä tuskin yli 100 kilometrin sädettä. Että ehkä sitä rahaa ei sitten juuri sinun kohdalla sieltä tulekkaan.

Pääsääntöisesti työnteko on havaittu varteenotettavaksi vaihtoehdoksi rahan ansainnalle. Töihin on kuitenkin vaikea päästä, ellei ole riittävästi tai riittävän vähän koulutusta tai työkokemusta. Lapset pitää mielellään olla tehtynä, mutta opinnoista tai edellisestä työsuhteesta ei saa olla kovin pitkää aikaa. Kuka haluaa 10 vuotta kotona aivojaan lamauttaneen kärtyisen akan, jonka maailmankuva rajoittuu tätä nykyä plussaseteleiden, supermarkettien ja kodin tai tarkemmin keittiö-kodinhoitohuone akselin väliin? Vaikkakin kotona on opittu elämästä paljon sellaista, mitä vasta-valmistunut masteri ei tiedä olevan olemassakaan. Ongelmanratkaisukyky kotiäitinä/-isänä on takuulla hioutunut huippuunsa. Kymmenen asiaa hoituu yhdellä kertaa ja työintoakin varmasti löytyyy, kun saa vaan tehdä jotain muuta, kuin olla kotona! Ylityötkin maistuu ja kaikki ylimääräiset asioinnit tuntuu vaan lomailulle. Palkankorotus tulee ahkeruudesta plussana...niin vaan eipäs tulekkaan, kun indeksikorotushan se oli ja myös se LaiskaLiisa sai sen.. Se sama Lissu, joka pikkujouluissa järjesti itselleen vakipaikan, joka olisi kuulunut sinulle. Se, jonka hommia teet joka ilta vielä, kun muu toimisto on tyhjentynyt..  "Tiiäkkö mitä minä näin, ku iha vahingossa kuuntelin siinä meijä pensasaijan takana. Ne oli Vellu lapset siinä hiekkalaatikolla. Se nuorempi kysy, että joko nyt viikonloppuna ne lähtis sinne reissuun, mitä se o Velluki suunnitellu jo kaua. No se vanhempi löi sitä nuorempaa ja käski olla hilijaa siitä asiasta. Äitisä o kuulema nii väsyny, ettei sitä saa suututtaa tuommosilla kysymyksillä, ku sitte se rikkoo taas astioita ja isi joutuu nukkua sohvalla".

Hhhmm.. Ei yrittäjäksi, ei töihin, ei työkkärin/kelan luukulle. Entäs sosiaalitoimisto? Diakonit? Vaativat kuulemma, ettei ole varallisuutta. Ja pitäis olla muutenkin vähän laitapuolen kulkija. Ja eihän sinne nyt kehtais edes mennä! Sinulla on vielä kuitenkin tuo auto jos sattuu tulemaan töitä vastaan. Ja talokin on, kun vuokra-asuntojen kuukausimenot olisi lainanlyhennystä suuremmat. Rahaa ei ehkä tilillä ole, mutta onneksi ruokaa saa velaksi ja tasaisin väliajoin saat haalittua kasaa riittävän summan kullekin velkojalle ilman perintätoimiston avustusta. "Renkinä se o Veli-Pekka nyt ollu. Iha se näyttää tavalliselta. Emäntä sillä o vuoroin kotona ja vuoroin töissä. En minä tiiä oikee minkä alan ihimisiä se o, ku nii monessa paikkaa o töissä ja kai sillä o joku edustuski, semmone rasvojemyyjä tai semmone."

Niinpä niin. Tavallisia tallaajia ja hyvä niin. Pääasia, että jotenki pärjätään. Pikavipit ja muovirahat on paras jättää niille, joilla on varmuus tuloista vielä ensi syksynäin. Mutta vastahan tuonkin tietokoneen ostit 5 vuotta sitten, että ei kai sitä nyt tarvi mitään ostellakkaan.

Vaan rahanrenkejä ovat herratkin. Antavat elämänsä koko maailmalle julki ja luulevat, että korvaus tehdystä työstä täyttää myös paikan jonka yksityisyyden menettäminen on jättänyt. Jos minulle annettaisiin valta valita rahat vai henki, olisi henkikulta rahaa arvokkaanmpaa!