Tämä ei ehkä täytä pakinan vaateita, sillä tarinani vaatii ehdottomasti myös tarkat taustat. Jäätelö aiheena on kuitenkin niin herkkä ja herkullinen, että ehkäpä siitä tulee ulos vielä kokonainen kirjaelma-sarja...pakinaa, runoa, tarua ja faktaa...

Mutta nyt siihen, mitä mieleni tahtoo teille julki tuoda.

Antakaapas kun kerron teille pari tosiasiaa. Lihavilla ihmisillä on läskiä. Läski on ylimääräistä rasvaa kehossa. Ylimääränen rasva päätyy ruppiin, silloin kun syö enemmän, kuin kuluttaa. Ja arvatkaas, mite se puolestaan lähtee!

Tämän tosiasian minä, 25 vuotias, ikäni ylipainoisena elänyt nuori naikkonen tajusin vasta kolme kuukautta sitten. Kyllähän me kaikki tiedetään, että karkissa on sokeria ja rasvaa. Keksienkin terveysvaikutukset lienee psyykkisellä puolella.. Mutta niin vaan niitä on suuhun tungettu päivin, toisinaan myös öin! Arkena ja juhlana senkin edestä. 30 kammottavaa liikakiloa on tullut ja jäänyt vielä imetyksenkin jäljiltä  vatsaa, reisiä, takamusta, käsiä ja poskia koristamaan. On se onni, että mies tuli hommattua jo 25 kiloa sitten!

Elämä muuttui kolme kuukautta sitten valoisaksi. Koin suurta helpotusta, kun ymmärsin, ettei minun tarvi "rakastaa itseäni sellaisena, kuin olen" kaikista elämänhallinta ja rippikouluopetuksista sekä hyväntekeväisyystarkoituksessa levytettyjen yhteislaulujen sanomasta huolimatta. Rakastan toki itseäni, kukapa ei itseään tai varsinkaan minua rakastaisi! Mutta ainahan sitä vois enemmänkin itsestään tykätä. Niinpä tänä itsekkyyden kulta-aikana minäkin päätin kokeilla, miltä tuntuu ajatella ensin itseään ja sitten vasta muita.

Odotukset korkealle. "Nyt lähtee 10 kiloa kevääseen mennessä ja syksyllä mahdutaan jo miehen kanssa yhdessä vanhoihin verkkaireihini!" Samaan aikaan pieni pirullinen ääni päänsisällä piipitti "ei siitä mitään tuu kuitenkaan". Kiitti vaan kannustuksesta! Ilmoittauduin mukaan laihdu liikkumalla ryhmään joka kokoontui vähintään kahdesti viikossa. Löin siskojeni kanssa lukkoon haasteen, johon liittyi itsensä rakastamisen lisäksi hyviä ruokailu- ja liikuntatottumuksia. Ilmoitus miehelle, että nyt lähtee kilot ja kurjuus. Tavataan keväällä!

Jos nyt itsekkyyden lisäksi otetaan kuvioihin vielä rehellisyys, niin täytyy sanoa, että kamalaltahan se tuntui! Vesijumppaa kahdesti viikossa. Lisäksi neljään lajiin tutustumiskerrat tämän kolmen kuukauden aikana. Harrastamisen lisäksi, kun täytyi hoitaa työt ja arki, jolloin 1,2 vuotiaalle tytölle hankittiin hoitajaksi milloin kukakin. Miehen elinikäinen lentopalloharrastus loppui, sillä silloin harvoin kun työesteitä omille pelitreeneille, passitti emäntä miehen lapsensa kanssa kotiin, sillä "nyt on minun vuoroni ajatella itseäni, jotta minä voisin rakastaa itseäni vielä enemmän".

Nyt kolmea kuukautta myöhemmin tyttöni on 1,5 vuotias. Olen viettänyt perheen kesken laatuaikaa viimeksi...no tässä joku viikonloppu, ei viimeksi eikä sitä ennen, mutta kuitenkin. Olen kieltäytynyt tapaamasta ystäviäni, sillä "minulla on vesijumppa ja minun on aivan pakko olla paikalla, sillä se on jo maksettu ja se oli kallis". Olen menettänyt rahaa, sillä olen ohittanut monta hyvää tilaisuutta pyytämällä lapsenvahtia mieluummin vesijumpan ajaksi, kuin yritystoiminnan kannalta kannattavan tapahtuman ajaksi.

Liikunnasta olen saanut hirvittävästi lisää energiaa, jonka ole kuluttanut suunnitelemalla mahdottomia suunnitelmia ja keksimällä lisää tekemistä, sen sijaan että olisin tehnyt niitä tekemättömiä töitä. Pidän itseäni huonona äitinä, huonona vaimona, huonona yrittäjänä, huonona työntekijänä ja huonona ystävänä. Painokin on pudonnut vain puolet tavoitteesta...

..jotain iloista sentään: eilen oli sisarushaasteen palkintopäivä. Uimaan ja Raxiin pizzalle. En tosin voinut syödä paljoa pizzaa, sillä "eurolla jäätelöä niin paljon, kuin jaksat syödä" ja minähän jaksan! Ette usko, kuinka hyvältä se maistui. Vaniljapehmis! NAAAM! Kolmannella kierroksella jätin kaakaota kupin pohjalle ja väänsin siitä ihanasta kahvasta kaakaon joukkoon sitä taivaallista herkkua! Osa jäätelöstä suli kaakaon joukkoon ja osa pysyi kiinteänä, lusikoitavana herkkuna.. Niitä hetkiä, kun miettii mihin sitä miestät oikein tarvitaankaan: renkaan vaihto ja lumityöt onnistuu, vasara ja pensseli pysyy kädessä, perillinen löytyy jo ja ainahan sitä jäätelöpaketti kainalossa voi petiin mennä!

Ja jotain muutakin iloista. Tänään oli LaihduLiikkumalla-ryhmän viimeinen vesijumppa. Jumpan päälle urheilutalo tarjosi meille kahvit sekä JÄÄTELÖÄ! Kahviossa odotti isot kulhot vanilja, mansikka, minttu sekä suklaajäätelö sopiviksi paloiksi leikattuna. Vieressä kannulliset suklaa- ja kinuskikastiketta, strösseliä ja kermavaahtoa. Oma kulhoni täytyyi pääasiassa vaniljajäätelöstä ja ah, kinuskikastikkeesta. Hiukan makua antamassa oli myös mansikka- ja minttujäätelöä. Kuuman marjateen kanssa, jumpan ja saunan päälle jäätelö maistui paremmalta, kuin tupakka sänkyhommien jälkeen!

 

On se onni, että  viisi kiloa lähti. Ihanan Pitkä JÄÄTELÖKESÄ edessä!