Runo-/valokuvatorstaissa tällä erää vuorossa musiikkinäyte Tavaramakkinoiden Kevät. Omat teiniangstit ja monet sydänsurut on biisiä kuunnellen tullut vietettyä ja nyttemmin isona tyttönä Kotiteollisuuden versiosta nauttien. Suosittelen kuuntelemaan! Kotiteollisuuden innoittamana oma ruonosuoneni sylki tällä erää sanoituksen biisiin muotooon.

 

Himo istuu polvelle, sen antaisin pois
Sen tyhjät lupaukset jos heittää pois vois
Kuin seireeni se luokseen kutsuu, saa haluumaan
Vaik' tahdo en mä muuta, ei oo sua parempaa

Himo kiipee povelle, mä tahdon vain pois
Se kaipaukselta tuntuu vaikka valhetta ois
Mä revin irti sydäntäni, lähde se ei
Jos lähtis niin mukanaan se sinutkin veis
 

Mä tipun alas taas
Mä huudan lujempaa
Mä hakkaan ikkunaan
Kukaan avaa ei

Mä hakkaan lujempaa
Mä vajoon alas vaan
Huudan vielä lujempaa
Kukaan kuule ei

Himo katsoo silmiin mua, valmis jo oon
Kaikki mitä tapahtuu vie mut turmioon
En haluaisi tehdä tätä, luulen vaan niin
En taida saada susta enää enempää kii

Himo avaa huulensa, mä tajuan sen
Oon hukannut sut luotani nyt vastustelen
Nostan kädet pystyyn, lähden, eikö se nää
Mä haluun luokses takasin ja sinne mä jään

Mä tipun alas taas
Mä huudan lujempaa
Mä hakkaan ikkunaa
Kukaan avaa ei

Mä hakkaan lujempaa
Vajoan alas vaan
Mä huudan lujempaa
Kukaan kuule ei

Himo jätti jälkensä, sen kaipauksen
Kaipauksen siihen mitä halua en
Tunnen sinut, tunnet mut, mä tunnen sen
On kolme meitä yhtä niistä tunnista et
 

Mä tipun alas taas
Mä huudan lujempaa
Mä hakkaan ikkunaa
Kukaan avaa ei

Mä hakkaan lujempaa
Vajoan alas vaan
Mä huudan lujempaa
Kukaan kuule ei
 

Mä huudan hiljaa vaan
Mä hakkaan  salaa taas
Mä vajoon alas vaan
Sä kuule et

Mä huudan hiljaa taas
Hakkaan kai salaa vaan
Mä vajoon alas taas
Miks kuule et