Näin se luodessa muuttuu koiran karkuretki draamaksi ja runo taruksi...

Haukahti vanha koirarakki, haukahti naapurin muijaa
Vastaantulijaa, ohimenijää tai jotakin muuta nuijaa

Pakkasyössä kyllästyi ja omille teille läksi
Äijä kurttuinen vällyin alla toivoi, että iäksi

Jolkutti vanha koirarakki, jolkutti kylän läpi
Toisen ja kolmannenkin ja sitten jotain näki

Tytön pienen pellavapäisen nuttua, takkia vailla
pakkasessa vapisemassa haavan lehden lailla

Haukahti vainha koirarakki, haukahti toisenkin kerran
Haukkui niin kauan, että ilmoille sai ääntä riittävät verran

Tuvassa tuonnenpana valo syttyi ja tuvasta emäntä juoksi
Emännällä suru ja huoli oli kadonneen lapsen vuoksi

Pelasti vanha koirarakki, pelasti pellavapäisen
Pelasti samalla itselleen kodin uuden lämpöisen